Lapsi reagoi ennakoimattomaan kosketukseen voimakkaasti tai odottamattomalla tavalla. Lapsi on voinut myös ihan pienestä pitäen kokea hampaiden tai hiusten harjaamisen epämiellyttäväksi. Vauvaikäisenä lapsen hoitotoimenpiteet, kuten vaipanvaihto tai peseytyminen, ovat olleet lapsesta epämiellyttäviä.
Lapsi voi reagoida ääniärsykkeisiin voimakkaasti. Lapsi voi vältellä myös leikkiä muiden lasten kanssa ja hän voi pitää epämiellyttävänä esimerkiksi käsien tai suun ympäryksen sottaantumisen ruokailutilanteissa.
Lapsella voi olla ongelmia motoristen taitojen opettelussa, esimerkiksi pyörällä ajamaan oppiminen tai hiihtäminen tai luistelu on ollut haastavaa. Lapsen voi olla myös vaikea käyttää ruokailuvälineitä tai hän ei pidä tai välttelee kynätyöskentelyä vaativia tehtäviä.
Koulunkäynti voi tuottaa lapselle vaikeuksia ja hän tarvitsee paljon aikuisen tukea esimerkiksi kotitehtävien tekemiseen.
Lapsella voi esiintyä motorista levottomuutta ja hänen on vaikea keskittyä. Lapsi saattaa myös reagoida esimerkiksi pettymyksiin tai muutoksiin hyvin voimakkaillakin tunnereaktioilla. Lapsi voi kokea itsensä osaamattomaksi ja saattaa tämän vuoksi vältellä uusia tilanteita tai asioita, koska pelkää epäonnistuvansa.
Yllämainitut esimerkit voivat johtua lapsen sensomotoriseen kehitykseen liittyvistä haasteista. Lapsen kehitys on noin seitsemään ikävuoteen saakka sensomotorista, jossa lapsi tulee leikin avulla tietoiseksi omasta kehosta ja ympäristöstään. Sensomotoriikalla on tärkeä merkitys lapsen havaintotoimintojen ja kognitiivisten toimintojen kehittymisessä. Alla on kerrottu enemmän lapsen sensomotorisen kehityksen vaiheista ensimmäisen ikävuoden aikana.
Ensimmäisen elinvuoden aikana lapsi kehittyy nopeammin kuin minään muuna ajanjaksona. Ensimmäisen ikävuoden aikana luodaan asennon hallinnan, liikkumisen, aistien käytön, kommunikaation sekä sosiaalisen ja tunne-elämän kehityksen perusta. Lapsi oppii uusia taitoja kokemalla, toistamalla, harjoittelemalla sekä yrityksen että erehdyksen kautta.
Liikkumisen kehittymisen edellytys on asento-, tasapaino- ja liike- sekä näköaistijärjestelmien yhteistoimintaan perustuvan asentokontrollin kehittyminen. Asennon hallinnan kehittyminen taas mahdollistaa muun muassa käsien ja jalkojen käytön kehittymisen.
Varhaiskehityksessä kokemus liikkeestä ja sen rekisteröinti asentoaistijärjestelmässä vaikuttaa siihen, miten lapsi tulee tietoiseksi itsestään ja toimii vuorovaikutuksessa suhteessa ympäristöönsä. Sensomotorisen kehityksen tiedetään vaikuttavan merkittävästi havaintotoimintojen, kognitiivisten toimintojen ja kielellisten taitojen kehittymiseen. Motoriset taidot ovat riippuvaisia hyvin toimivasta aistitiedon käsittelystä ja motorisen ohjailun taidoista, joilla on vaikutusta lapsen vuorovaikutukseen, motivaatioon ja itsetuntoon.
Jotta lapsen kyky jäsentää aistitietoa voi kehittyä tulee lapsen saada tarpeitaan vastaavia monipuolisia aistikokemuksia. Ympäristön tarjoamat elämykset ja aistikokemukset ovat tärkeitä.
On kuitenkin erittäin tärkeää, että lapsen aistikokemukset tukevat lapsen luontaista sensomotorista kehitystä ja sen vaiheita. Liian varhaisten aistikokemusten tarjoaminen tai sensomotoristen vaiheiden väliin jääminen voi aiheuttaa aistitiedon käsittelyn ongelmia, jotka näyttäytyvät usein vasta myöhemmin esikoulu tai kouluiässä.
Mikäli aistitiedon käsittely ei toimi tarkoituksenmukaisella tavalla, se saattaa vaikuttaa henkilön kykyyn oppia, keskittyä, koordinoida tekemisiään, ylläpitää sopivaa vireystilaa tai käyttäytyä sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla. Lapsilla, joilla aistitiedon käsittely on puutteellista, on taipumus välttää yksinkertaisiakin sensorisia ja motorisia haasteita. Tästä voi syntyä jatkuva käyttäytymisen malli ja lapselta voi jäädä väliin tietyssä iässä kehitykselle tärkeiden motoristen ja sosiaalisten taitojen harjoittelu.
Lapsen sensomotorista kehitystä ei siis tulisi nopeuttaa esimerkiksi kävelyttämällä lasta liian varhain, vaan lapsen kävelemään lähteminen tulisi tapahtua lapsen luontaisen sensomotorisen kehityksen mukaisesti noin 12 – 18 kuukauden iässä. Toisaalta lapsi voi itse myös pyrkiä vauhdittamaan sensomotorista kehitystään esimerkiksi pyrkimällä seisomaan tukea vasten ennen kuin on oppinut konttaamaan. Tällöin vanhemman olisi hyvä tukea lapsen sensomotorista kehitystä siten, ettei konttaamisvaihe jäisi välistä esimerkiksi konttaamalla itse lapsen kanssa leikkiessä lattialla. Tällöin lapsi yleensä hakeutuu vanhemman esimerkin mukaisesti lattiatasolle ja alkaa konttaamaan mallioppimisen kautta.
Aistitiedon käsittelyn ongelmia, jotka johtuvat sensomotoristen vaiheiden väliin jäämisestä tai muuten poikkeavasta sensomotorisesta kehityskaaresta, voidaan kuitenkin kuntouttaa. Mitä varhaisemmassa vaiheessa kuntoutus aloitetaan, niin sitä paremmin vältytään esimerkiksi esikoulu ja kouluiässä oppimiseen liittyviltä haasteilta.
Aistitiedon käsittelyn ongelmia, jotka johtuvat sensomotoristen vaiheiden väliin jäämisestä tai muuten poikkeavasta sensomotorisesta kehityskaaresta, voidaan kuitenkin kuntouttaa. Mitä varhaisemmassa vaiheessa kuntoutus aloitetaan, niin sitä paremmin vältytään esimerkiksi esikoulu ja kouluiässä oppimiseen liittyviltä haasteilta.
Alle on listattu lapsen tyypillisen sensomotorisen kehityksen vaiheet ensimmäisen ikävuoden aikana.
- Vastasyntynyt kääntää päätään puolelta toiselle ja pystyy vapauttamaan hengitystiensä.
- Vastasyntynyt tarttuu tiukasti käsiin tarttumisrefleksin vaikutuksesta.
- Alkuun lapsen raajat ovat koukussa ja lähellä vartaloa, mutta myöhemmin lapsen lantion ja selkärangan liikkuvuus lisääntyy ja vartalon painopiste siirtyy alemmaksi.
- Lapsi nostaa päätään alustalta ja kääntää sitä puolelta toiselle, mikä aktivoi tasapainoelintä.
- Lapsi alkaa nostamaan päätään ja työntää itseään kyynärvarsilla ylöspäin.
- Vatsamakuuasento vahvistaa niska- ja selkälihaksia sekä kehittää tasapainoaistia ja lihas- ja jänneaistia.
- Lapsi alkaa kannattelemaan päätään, kun vartalo ja alaraajat aktivoituvat. Tämä mahdollistaa asennonhallinnan ja symmetrisyyden sekä raajojen lihasten yhteistoiminnan kehittymisen.
- Kolmen kuukauden ikäisellä lapsella selinmakuuasento on jo symmetrinen ja kädet hakeutuvat toisiaan kohti eli kohti keskilinjaa. Lapsi on siis tietoinen oman kehon keskilinjasta, vartalon kahdesta puolesta ja niiden yhteistoiminnasta.
- Kolmen kuukauden ikäinen lapsi kannattelee päätään vartalolinjan tasolla ja koukistaa yläraajojaan aktiivisesti.
- Näkö tarkentuu vähitellen ja lapsi alkaa seurata liikettä katseellaan.
- Niska ja ylävartalo jäntevöityvät.
- Vatsallaan oleva lapsi nojaa kyynärvarsiinsa nostaessaan päätään.
- Lapsi vahvistaa vatsamakuulla vartalon ojentajalihaksia.
- Kuuden kuukauden ikäinen lapsi kohottautuu vatsallaan suorille käsivarsille alaraajojen pysyessä lattialla, mikä edesauttaa suoja- ja tasapainorefleksien toimintaa.
- Lapsi tarttuu ja pitää kiinni esineistä.
- Lapsi tutkii esineitä suullaan, mikä on tärkeää suun ja kielen tuntoaistin kehittymiselle.
- Noin kuuden kuukauden iässä lapsi osaa siirtää esineen kädestä toiseen.
- Noin puolen vuoden ikäinen lapsi löytää selinmakuulla jalkansa ja varpaansa ja nostelee jalkojaan ja käsiään suutaan kohti.
- Lapsi kääntyy kyljeltä toiselle ja opettelee kääntymistä selinmakuulta vatsalle tyypillisesti kuuteen kuukauteen mennessä. Lapsi kääntyy ensin vatsaltaan selälleen ja sitten selältään vatsalleen.
- Alavartalon jäntevöitymisen myötä lapsi harjoittaa alaraajojen ojennus- ja koukistussuuntaista hallintaa hypähtelemällä aikuisen sylissä.
- Lapsen silmien hallinta paranee ja hän alkaa harjoitella käden ja silmän yhteistoimintaa.
- Lapsi tukeutuu lattialla ollessaan vain toiseen yläraajaan. Tukeutumisen kautta lapsi saa asentotuntoa kehittäviä aistimuksia, jotka ovat tärkeitä myös käden hienomotoristen taitojen kehittymiselle.
- Lapsi hallitsee vartalonkiertojen käytön sekä painonsiirrot kehon puolelta toiselle ja kehon keskilinjan ylitys on helppoa. Tämä motorisesti vaativa tapahtumasarja mahdollistaa asennosta toiseen siirtymisen.
- Lapsi oppii ensin ryömimään, jonka jälkeen konttaamaan. Ryömiessä ja kontatessa kädet ja jalat tekevät vuorotahtista liikettä mikä kehittää tehokkaasti aivopuoliskojen yhteistyötä ja kehon ristikkäishallintaa.
- Opetellessaan konttausta lapsi usein heijaa itseään konttausasennossa, mikä mahdollistaa monenlaiset aistikokemukset asentotunnon ja tasapainoelimen kautta.
- Hienomotoriikan kehittyessä lapsi pystyy käyttämään molempia käsiä yhtä aikaa.
- Silmän ja käden yhteistyö paranee.
- Lapsi tarttuu esineisiin pinsettiotteella noin kahdeksan kuukauden iässä.
- Lapsi harjoittelee itsenäistä istuma-asentoa.
- Lapsi pystyy horjahtaessaan palauttamaan istuma-asennon tasapainorefleksien avulla ja tukeutumaan yläraajoihin tasapainon pettäessä.
- 9 – 11 kuukauden ikään mennessä lapsen istumatasapaino on yleensä täysin kehittynyt.
- Hienomotoriikka muuttuu selvästi tarkemmaksi ja sormien hallinta kehittyy.
- Seisomaan nouseminen tapahtuu tyypillisesti toispolviseisonnan tai kyykkyasennon kautta. Lapsi käyttää yläraajoja enemmänkin tasapainon säilyttämiseen kuin avustamaan seisomaan ponnistamista.
- Lapsi seisoo aluksi leveässä haara-asennossa, asento kapenee seisoma-asennon hallinnan lisääntyessä.
- Lapsi alkaa vähitellen kävelemään tukea vasten.
- 12 – 18 kuukauden iässä useimmat lapset osaavat seistä ja kävellä itsenäisesti.
- Lapsen tila- ja suuntakäsitys muotoutuu karkea- ja hienomotoriikan kehittymisen sekä psyykkisen kehityksen myötä.
- Lapsi alkaa tiedostamaan itsensä paremmin suhteessa ympäristöön.
Kirjoittaja: Laura Räihä