On kevät! Monet ekaluokkalaiset ja myös lukiolaiset päättävät talven opinnot. Monessa perheessä ihmetellään, kuinka todistus ei vastaakaan sitä mitä on odotettu. Opiskelija on jäänyt kauaksi siitä, mihin opiskelijan älykkyys huomioon ottaen olisi ollut mahdollista. Oma perhe huomaa, että opiskelija on jäänyt paljon alle sen tason, mihin hänellä olisi ollut edellytyksiä. Kysymys on varmasti alisuoriutumisesta. Perheissä usein ihmetellään, mikä on alisuoriutumiseen takana.
Alisuoriutumisen taustalla on monia syitä, joista yksi selkeä syy on aistijärjestelmän toiminnassa oleva epätarkoituksenmukaisuus. Aistitoiminta on joistakin syistä häiriintynyt ja tällöin tarkkaavaisuuden suuntaaminen on työlästä ja vaikeaa. Yhtenä esimerkkinä kuulon ei tarkoituksenmukainen toiminta. Usein se aiheuttaa, että tarkkaavaisuus suuntautuu epäolennaisiin asioihin. Esimerkiksi lukiessaan oppilas saattaa lukea useita sivuja, mutta huomaakin, että hän ei ole edes ajatellut sitä mitä tekstissä lukee, ajatukset ovat harhailleet ties missä.
Tarkkaavaisuuden suuntaaminen olennaiseen on mahdotonta, jos kuulojärjestelmä ei toimi tarkoituksenmukaisesti. Mikäli aisti(t) ei toimi tarkoituksenmukaisesti – olipa kyse mistä aistista tahansa – se voi aiheuttaa aistienkäsittelyn ongelmia. Oppilaan aistikuorma tulee niin suureksi, että on vaikea suunnata tarkkaavaisuutta olennaiseen, oli sitten kyse tunnilla kuuntelemisesta, läksyjen tekemisestä, tai kokeisiin osallistumisesta.
Usein henkilöt, joilla on aistitoiminnan epätarkkuutta, eivät koesuorituksissa pääse lähellekään sitä mitä he osaavat. Nähtyään koekysymykset koetilanteessa, he sisimmässään tietävät, että he ovat lukeneet kokeeseen ja heidän pitäisi osata vastata kysymyksiin, mutta vastaus ei juuri sillä hetkellä tule mieleen. Kuitenkin, kun koe on ohi ja oppilas lähtee välitunnille, silloin hänelle tulee usein mieleen asioita, joita olisi pitänyt kokeeseen kirjoittaa.
Tämä johtuu siitä, että aistijärjestelmän toiminnan epätarkoituksenmukaisuus aiheuttaa oppilaalle niin suuren stressin, että hän ei kykene palauttamaan mielensä kaikkea sitä mitä osaa. Usein tasapainosta johtuvia ongelmat aiheuttavat sitä, että hienomotoriikka ei toimi.
Aistisäätelyyn liittyy paljon asioita, jotka aiheuttavat stressiä neurologiselle järjestelmälle. Keskushermosto kuormittuu aina, kun keskushermosto joutuu työstämään tai oppimaan asioita. Oppimisen myötä opittu asia muuttuu lopulta automaattiseksi ja alkaa sujumaan ilman ajatusta. Tästä hyvänä esimerkkinä polkupyörällä tai autolla ajaminen. Samoin kaiken tulisi sujua muunkin oppimisemme osalta, mutta reilulle 20%:lle oppilaista, jotka ovat ala- ja yläkoulussa, sekä pienelle osalle lukiolaisista oppiminen on työlästä ja vaikeaa. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että tämä 20 % olisi jotenkin oppimisedellytyksiltään heikompaa ainesta. Monella tähän reiluun 20 %:iin kuuluvista saattaa olla aistijärjestelmän jäsentymättömyyden ongelma. Tämä aistitiedon käsittelyyn liittyvä ongelma kuormittaa keskushermostoa niin paljon, että se aiheuttaa suoriutumisen ongelman tarkkaavaisuudessa tai kokeisiin keskittymisessä. Aistitiedon käsittelyn jäsentymättömyys aiheuttaa alisuoriutumista monelle oppilaalle. Suoritustaso ja älykkyys eivät kohtaa. Tästä aiheutuu paljon sekundäärisiä ongelmia, kuten itsetunnon ongelmat, masentuneisuus, loppuun palaminen ym.
Kyse ei siis ole tyhmyydestä tai muusta kognitiivisestä ongelmasta, vaan kyse on aistijärjestelmän toiminnan epätarkoituksenmukaisuudesta, joka kuormittaa keskushermostoa, aiheuttaa kehonsisäistä stressiä ja heikompaa ulkopuolisen stressin sietokykyä. Opiskelu voi olla stressaavaa ja aivot tarvitsevat kaiken vapaan neurologisen energian uuden oppimiseen. Kun aistitiedon käsittelyn ongelma syö juuri tätä neurologista energiaa, mikä olisi äärimmäisen tärkeää oppimiselle, jää suoritustaso kauaksi siitä, mihin oppilaalla älykkyyden perusteella olisi mahdollisuus.
Kirjoittaja: Hannu Hätinen