Janne aloitti koulunkäynnin innokkaana ja iloisena. Janne oli muita ikätovereitaan pienempi, mutta sisua hänellä kyllä riitti. Ensimmäinen koulupäivä oli mukava, laulettiin ja vähän leikittiin. Opeteltiin myös loru, joka tuli sitten kotiläksyksi. Janne juoksi kotiin ja alkoi selittää, että läksyjä tuli heti ensimmäisenä päivänä.
Seuraavana päivänä Janne meni kouluun yhtä reippaana kuin edellisenä päivänä. Oli piirustustunti, nykyisin kuvaamataidon tunniksi kutsuttu. Jannen piti piirtää jokin tapahtuma edelliseltä kesältä. Janne piirsi tapahtuman edellisen kesän retkestä saareen. Retkellä oli mukana koko perhe, paistettiin makkaraa nuotiolla ja vietettiin kunnon lomapäivä, mikä oli harvinaista maalaisperheessä.
Jannen piirtäessä perheenjäseniä hän osasi piirtää vain tikku-ukkoja. Kaiken lisäksi Jannella oli punavihreä värisokeus. Hän sekoitti värit ja väritti nurmen punaiseksi vihreän sijaan. Kun opettaja huomasi tämän, hän tempaisi Jannen vihon pulpetilta ja alkoi kiertää luokkaa ympäri näyttäen Jannen piirustusta kaikille. Tämä sai Jannen tuntemaan häpeää. Hän olisi halunnut muuttua näkymättömäksi.
Värisokeuden lisäksi huomattiin Jannen kirjoittamisen ongelma. Janne ei osannut kirjoittaa virheettömästi, melkein aina kaksoiskonsonantista puuttui toinen, milloin T,K tai L. Opettaja otti Jannen silmätikukseen ja ainekirjoitustunnilla usein ruodittiin Jannen ainekirjoituksia. Näillä tunneilla Janne olisi halunnut kadota. Pala nousi kurkkuun, rintaa ahdisti ja hän ei oikein osannut orientoitua paikkaan ja tilanteeseen.
Aina kun Janne oli kouluun menossa ja tiesi, että tänään on äidinkielen tunti, Janne virittäytyi pelon takia ylivireäksi. Tämä ylivirittäytyminen näkyi tapahtumina myös luokkakavereita kohtaan. Syntyi pienestä riitaa ja pieni nujakointi muuttui joskus hyvinkin aggressiiviseksi. Muut oppilaat oppivat huomaamaan milloin Janne oli ylivireystilassa ja pelkäsi kouluun tuloa. Silloin jotkut heistä alkoivat härnätä Jannea. Janne tietysti oli virittäytynyt puolustuskannalle ja puolustautui aggressiivisesti. Muut oppilaat kertoivat opettajalle, että Janne aloitti tappelun. Opettaja tietysti rankaisi Jannea. Opettaja soitti Jannen kotiin ongelmista ja tappeluista koulussa. Kun Janne meni koulusta kotiin, siellä odotti kovat keskustelut ja siihen aikaan annettiin piiskaa koivun oksalla. Kaiken lisäksi piiska oli haettava itse pihakoivusta.
Nyt 2019 tämänkaltaisia lapsia on yllättäen paljon enemmän kuin Jannen kouluaikaan. Vaikka kansakunnan hyvinvointi on parantunut, niin ns. NEPSY-lapsia on kouluikäisistä noin viidennes. Onneksi tänään ei kotona tarvitse hakea vitsaa lähimmästä koivusta, kuten Janne joutui tekemään. Olen pannut merkille, että koulussa ADHD-lapsen annetaan usein kuulla, kuinka paljon ongelmia hänellä on. Kun tappelu syntyy koulussa, se syntyy usein samasta syystä kuin Jannen tapauksessa 50 vuotta sitten. Jälkipuinti on myös sama, ADHD-lapsi saa useimmiten kärsiä seuraukset. Nykyisin ei opettaja soita, mutta Wilma kertoo kotiin, miten koulussa on mennyt.
ADHD-lapset ovat nykyisin ylivirittyneitä kouluun mennessään ja koulusta kotiin tullessaan. Ylivireystila on puolustuskannalle asettumista. Tämän voimakkaan stressin aikana oppimisen kyky laskee, ulkoisten ärsykkeiden sietokyky laskee ja yhteenotot lisääntyvät kavereiden ja opettajien kanssa. Stressi purkautuu kotona raivon puuskana ja itkuna.
Osa ADHD-lapsista ei ylivirittäydy, vaan lamaantuu ja vetäytyy taustalle. He pyrkivät olemaan mahdollisimman näkymättömiä aivan kuten näkymätön Ninni Muumi-tarinoissa. Olipa lapsi sitten ylivirittäytynyt, joka joutuu jatkuvasti konflikteihin tai näkymätön Ninni, joka häviää taustalle, yhteistä on sisäinen tunne ja pelko nolatuksi tulemisesta.
Tämä ongelma on laajentunut lasten kautta vanhempiin. Useat ADHD, ADD tai Autismikirjon lasten vanhemmat joutuvat aikamoiseen pyöritykseen. Vanhemmat joutuvat käymään usein keskittymisvaikeudesta kärsivän lapsensa kanssa peruskoulun uudelleen. Vanhemmat joutuvat hakemaan apua lastensa ongelmiin lastenneurologilta tai lastenpsykiatrian klinikalta. Usein vanhemmat saavat kuulla, että lapsen ongelmat eivät ole niin vakavia, hän ei tarvitse hoitoa. Monet vanhemmat ovat väsyneitä ja turhautuneita. Vanhemmat kokevat tuon ahdistavan tunteen rinnassaan ja pelon lapsensa tulevaisuudesta.
On todettu, että jos tuodaan esiin yksilön negatiivisia puolia tai voimakkaasti annetaan ymmärtää, että ”et osaa” tai ”olet tuhma” tai ”sinua ei kukaan kestä”, aivosähkökäyrä näyttää samalta kuin fyysisen lyönnin seurauksena.
Ihmisen kolme keskeistä tarvetta ovat: 1. olla rakastettu 2.kuulua johonkin joukkoon 3. tulla huomatuksi (negatiivisellakin tavalla). Kun on rakastettu, niin kaksi seuraavaakin tarvetta täyttyvät. Kuinka usein tällainen NEPSY-lapsi jääkään meiltä ilman huomiota ja hyväksyntää. Kuinka monet NEPSY-lapsen vanhemmat jäävätkään yksin ongelmansa kanssa.
Kirjoittaja: Hannu Hätinen