Kulunut kevät on ollut erittäin poikkeuksellinen ja vaikuttanut meihin jokaiseen tavalla tai toisella. Työmme puolesta olemme keskustelleet monien vanhempien kanssa eri puolilta Suomea. Varhaiskasvatuksen ja koulujen ovien sulkeutumisen jälkeen lapset ovat olleet kotona. Monien vanhempien siirtyessä etätöihin myös koululaiset ovat siirtyneet etäopetukseen. On vain täytynyt jotenkin sovittaa yhteen työ- ja oppimisympäristö. Varmasti nämä järjestelyt ja muutokset ovat vaikuttaneet meihin jokaiseen jollakin tasolla, mutta erityisesti lapsiin, jotka tarvitsevat selkeää ja ennakoitavaa rytmiä arkeen.
Eräs vanhempi kertoi, että heidän 3. luokkaisen pojan kiinnostus koulutehtävien tekemiseen on muuttunut selvästi parempaan suuntaan etäopetuksen myötä. Poika on innostunut matematiikasta ja äidinkielestä, vaikka nämä aineet ovat tuottaneet koulussa vaikeuksia eniten. Äidin kertoman mukaan ennen koulujen sulkeutumista koronan vuoksi, Wilmassa oli lähes päivittäin jotakin negatiivista palautetta. Palaute oli liittynyt paljolti lapsen keskittymisen ja tarkkaavuuden suuntaamiseen sekä levottomuuteen. Lapselle on ollut haastavaa keskittyä isommassa luokkatilassa sekä motorista levottomuutta, minkä vuoksi lapsen on ollut vaikea istua paikallaan. Nyt kotiopetuksen myötä negatiivisesti sävyttyneitä Wilma-viestejä ei ole tullut, jolloin lapsi on löytänyt uudestaan innostuksen matematiikkaan ja äidinkieleen.
Toisen vanhemman kertoman mukaan heidän perheessä on useampi lapsi, joilla kaikilla on haasteita impulssikontrollin kanssa sekä motorista levottomuutta. Vanhempi toi esille, että koti tuntuu täydeltä kaaokselta ja etäkoulun pitäminen on lähes mahdotonta. Kaikki lapset tarvitsisivat tiivistä aikuisen tukea koulutehtävistä suoriutumiseen, mutta valitettavasti vanhempaa ei pysty kloonaamaan useammaksi, vaan koulutehtäviä on pyrittävä tekemään aina vuorotellen kunkin lapsen kanssa. Kun yhden lapsen kanssa keskittyy koulutehtävien tekemiseen, niin tällä välin toiset lapset härkkivät ja villitsevät toisiaan. Mikäli tähän puuttuu, niin koulutehtävät jäävät tekemättä, kun aikuisen keskeytymätön tuki puuttuu. Ja samalla pitäisi hoitaa omat etätyöt.
Kulunut kevät on vaatinut myös paljon vanhemmilta venymistä ja luovuutta, jossa vanhemmuus on ollut myös ajoittain koetuksella.
Kun lapsen aistisäätely ei toimi tarkoituksenmukaisella tavalla, niin se vaikutta suoraan lapsen tarkkaavuuden säätelyyn. Aistijärjestelmän epätarkoituksen mukainen toiminta vaikeuttaa erittäin paljon lapsen kykyä säädellä omaa käyttäytymistään.
Motorinen levottomuus kertoo usein asento- ja tuntoaistin kehittymisen keskeneräisyydestä. Lapsella on pakottava tarve liikkua, kun ylä- ja alaraajojen asennot vaikuttavat toisiinsa. Usein nämä lapset ovat nousset omassa motorisen kehityksen varhaisessa vaiheessa seisomaan. Usein paikallaan istuminen on heille vaikeaa ja lapsen on ikään kuin pakko liikkua.
Kun otetaan huomioon, että usein näillä lapsilla useamman aistitoiminnon kehitys on keskeneräinen, niin heillä aistikuorma kasvaa liian suureksi, mikä näkyy usein impulsiivisuuden kontrollin häiriönä sekä alisuoriutumisena esimerkiksi sosiaalisissa suhteissa.
Kotiopetuksessa oleminen on tarjonnut vanhemmille mahdollisuuden tarkkailla lähemmin, millaista lapsen koulunkäynti on. Varsinkin niissä perheissä, joissa sisaruksia on useampi, lasten herkkyys erilaisille häiriötekijöille on tullut hyvin esille. Tai toisaalta vanhemmat ovat saattaneet ihmetellä koulusta saamaansa viestiä lapsen keskittymisen haasteista ja siitä kuinka suuressa ristiriidassa se on siihen, miten lapsi on kotona koulutehtävistä suoriutunut, kuten ensimmäisessä esimerkissä.
Ihmisen aistit jäsentyvät tai kehittyvät sensomotorisen kauden aikana. Tämä sensomotorinen kausi on aika syntymästä siihen saakka, kun lapsi lähtee kävelemään. Sensomotorisen kauden nimikin kuvaa, että on kyse aistien ja motoriikan kehitysvaiheiden kaudesta. Motorinen kehitys tukee lapsen aistien kehittymistä. Jos lapselta jäi lyhyeksi jokin motorisen kehitysvaiheen osa-alue tai jokin kehitysvaihe jäi välistä kokonaan pois, ja lapsella esiintyy esimerkiksi motorista levottomuutta, niin tällöin lapsella todennäköisesti on aistijärjestelmän toiminnan ongelmaa. Aistijärjestelmän tutkimuksessa voidaan selvittää, millä osa-alueille toimintahäiriöitä ilmenee ja räätälöidä kuntoutus tutkimuksessa esiin tulleiden toimintahäiriöiden korjaamiseksi.
Kirjoittaja: Hannu Hätinen