Tarkkaavuuden ja keskittymisen vaikeudet hankaloittavat oppimista ja tuottavat usein arjen hallinnan haasteita. Tarkkaavuuden pulmat ovat tyypillisiä syitä keskittymis- ja työskentelyvaikeuksille. Tarkkaavuuden ja keskittymisvaikeuksien taustalla voi olla myös aistijärjestelmän häiriöt. Mikäli aistitiedon käsittely on poikkeavaa, niin tällöin kehosta ja ympäristöstä tulevan aistitiedon muokkaaminen ja yhdistäminen on heikkoa. Kun aisti-informaatio on hämmentävää, liian voimakasta ja kuormittavaa tai vääristynyttä, on vaikeaa pysyä tarkkaavaisena, keskittyä, oppia, suunnitella toimintaa ja tehdä asioita tilanteen kannalta oikealla tavalla. Henkilö, jolla aistitiedon käsittely on poikkeavaa, turhautuu herkästi helpoissakin tehtävissä tai toisten kanssa toimiessa. Aistitiedon käsittelyn haasteet voivat ilmetä eri tavoin eri henkilöillä. Joillakin henkilöillä nähdään merkkejä heikosta aistitiedon käsittelystä ilman diagnosoitua lääketieteellistä ongelmaa tai oppimishäiriötä, kun taas osalla henkilöistä aistitiedon käsittelyn haasteet voidaan liittää tunnistettaviin lääketieteellisiin diagnooseihin ja oppimisvaikeuksiin.

Lapsi, jolla on tarkkaavuuden ja keskittymisen haasteita hyötyy suuresti rutiineista. Arki kannattaa tehdä ennakoitavaksi ja rutiineista olisi hyvä pitää kiinni. Säännöllinen ruokailurytmi, päivittäiset ulkoilut sekä riittävästä unenmäärästä huolehtiminen helpottavat arkea. Aikuisen on oltava johdonmukainen toimissaan, jotta lapsi ymmärtää ja oppii mitä häneltä odotetaan eri tilanteissa. Lapsen lähiaikuisten kanssa on hyvä sopia yhteisistä rutiineista ja toimintatavoista.

Lapsi voi hyötyä erilaisista apuvälineet, kuten listoista ja kuvasarjoista, jotka auttavat lasta pikkuhiljaa ohjautumaan itse tehtävään asiaan ja tekeminen sekä oppiminen helpottuu. Ylimääräiset ja asiaan liittymättömät visuaaliset ja auditiiviset ärsykkeet tulisi sulkea mahdollisuuksien mukaan pois, jotta keskittymistä ei tarvitse jakaa liian moneen asiaan.

Lapsilla, joilla on tarkkaavuuden ja keskittymisen haasteita, on yleensä suuri tarve liikkua. Lapsi hyötyy, kun hän pääsee säännöllisesti liikkumaan ja ulkoilemaan. Pieniä liikuntahetkiä, (esimerkiksi leuanvetotangossa roikkuminen tai punnerrusten tekeminen) voi myös sisällyttää esimerkiksi läksyjen tekemisen yhteyteen, kun keskittyminen alkaa herpaantua.

Usein keskittymisen haasteista kärsivä lapsi saa osakseen herkemmin negatiivista huomiota. Tämän vuoksi olisi erittäin tärkeää antaa lapselle paljon positiivista kannustusta ja positiivisia onnistumisen kokemuksia.

Keskittymishaasteiden taustalta voi löytyä myös aktiivisena olevia primitiivrefleksejä, kuten STNR-refleksi (symmetrinen tooninen niskaheijaste), joka aiheuttaa keskittymisvaikeuksia etenkin istuma-asennossa ja tekee motorista levottomuutta. Myös Spinal Galant-refleksi eli selkärankarefleksi ja aktiivisena oleva Moro-refleksi vaikeuttaa usein keskittymistä.

Yliherkkä kuuloaisti vaikeuttaa keskittymisen ja tarkkaavuuden suuntaamista. Kun lapsen kuuloaisti on herkistynyt, niin tällöin hänen on vaikea suunnata tarkkaavuuttaan ja keskittymistään kullakin hetkellä olennaiseen ja tarkoituksenmukaiseen toimintaan, koska ympäristöstä tulevat taustaäänet hajauttavat lapsen keskittymistä ja tarkkaavuutta.

Primitiivirefleksit sekä kuuloaistin toiminta voidaan testata VINKE PRO -vastaanotolla tehtävässä aistijärjestelmän tutkimuksessa. Mikäli aktiivisena olevia refleksejä todetaan tutkimuksissa, niin lapselle annetaan henkilökohtainen harjoite, jonka avulla keskittymiseen liittyviä haasteita voidaan lieventää merkittävästi. Mikäli tutkimuksissa todetaan kuuloaistin yliherkkyyttä tehdään asiakkaalle henkilökohtainen musiikkikuntoutus, jonka avulla kuuloaistin toimintaa voidaan normalisoida.