YLEISTÄ TIETOA MOTORISESTA LEVOTTOMUUDESTA

Motorisesti levottoman lapsen on mahdotonta pysyä paikallaan. Lapsen huomio kiinnittyy herkästi kaikkeen epäolennaiseen. Usein motorisen levottomuuden haasteet korostuvat koulussa. Lapsen voi olla hankalaa saattaa asioita loppuun saakka rauhallisesti. Jos lapsen käytöksessä tapahtuu nopea muutos aiempaan levottomammaksi, niin se voi olla lapsen yritys ilmaista, että hänellä on vaikeaa ja hän tarvitsee apua. Lapsi voi oirehtia levottomalla käytöksellään esimerkiksi vanhempien avioeroa tai jotakin muuta elämässä tapahtunutta muutosta.

MOTORISEN LEVOTTOMUUDEN OIREET

Lapsen on vaikea istua paikallaan. Hän kieriskelee tuolilla, välillä jopa lattiallakin. Lapsi istuu usein omien jalkojensa päällä ja vaihtelee asentoaan. Hän tekee mielellään läksyjään joko lattialla maaten, pöydän päällä rönöttäen tai sitten sohvalla jalkojen päällä istuen. Istuminen paikoillaan esimerkiksi ruokailun ajan voi olla lapselle vaikeaa. Hän nostaa ruokapöydässä istuessaan mielellään jalat syliin tai nousee vähän väliä pois pöydästä ja palaa sitten taas syömään.

Lapsi saattaa olla koulussa levoton ja hänen voi olla vaikea keskittyä tunnilla. Lapsella on usein myös oheistekemisen tarvetta yrittäessään keskittyä johonkin. Hän saattaa esimerkiksi rummutella pöytää käsillään tai kynällään, hän saattaa pyöritellä käsissään tavaroita, pureskella kynsiään tai kynsinauhojaan tai näprätä esimerkiksi hihansuitaan. Paikallaan pysyminen onnistuu kuitenkin usein, mikäli lapsella on jotakin erityisen mielekästä tekemistä.

Usein esimerkiksi pelatessaan lapsi istuukin hyvin paikallaan ja jaksaa keskittyä tekemiseen. Mikäli asiaa vaatii lapselta jonkin aikaa kestävää ponnistelua, niin lapsen keskittyminen kuitenkin herpaantuu.

MITEN AUTTAA MOTORISESTI LEVOTONTA LASTA?

Motorisesti levoton lapsi hyötyy säännöllisestä ja selkeästä päivärytmistä. Lapsen tulee saada riittävästi unta sekä ulkoilua. Mikäli lapselle jää käyttämätöntä energiaa esimerkiksi sisällä istumisen ja pelaamisen vuoksi, niin tämä voi purkautua motorisena levottomuutena.

Keskittymistä vaativissa tilanteissa esimerkiksi koulussa, läksyjä tehdessä tai ruokaillessa lapsi voi hyötyä erilaisista apuvälineistä. Istumista voi helpottaa esimerkiksi tuolin päälle asetettavalla piikkityynyllä, keinuttelutuolilla tai jumppapalon päällä istumisella. Osa lapsista hyötyy erilaisista painotuotteista, jotka auttavat rentouttamaan kehoa. Lapsen harteille voi laittaa vaikka kauratyynyn tai kokeilla jalkojen päälle painopeittoa. Motorisen levottomuuden kanavoimiseen ja vähentämiseen voidaan käyttää myös sinitarrapalasta tai muovailuvahaa, jota lapsi voi pyöritellä kädessä.

Ohjeistamisessa olisi hyvä käyttää selkeitä ja lyhyitä ilmauksia. Erityistä huomioita kannattaa kiinnittää nopean positiivisen palautteen antamiseen. Lapsen onnistumiset ja yrittämiset olisi tärkeä huomioida esimerkiksi tilanteissa, joissa lapsi jaksaa istua vaikka minuutin hiljaa ja odottaa. Levottomat lapset saavat usein osakseen negatiivista huomiota, jonka vuoksi pienetkin onnistumiset tulisi palkita välittömällä positiivisella palautteella, jotta lapsen itsetunto-ongelmilta voitaisiin välttyä.

Motorisen levottomuuden taustalta voi löytyä myös aktiivisena olevia primitiivrefleksejä, kuten STNR-refleksi (symmetrinen tooninen niskaheijaste), joka aiheuttaa keskittymisvaikeuksia etenkin istuma-asennossa ja tekee motorista levottomuutta. Myös Spinal Galant-refleksi eli selkärankarefleksi voi aiheuttaa motorista levottomuutta. Selkärankarefleksin jäädessä aktiiviseksi lapsella voi olla keskittymisvaikeuksia istuessa paikallaan. Lapsi voi kokea tuolin selkänojan epämiellyttävänä ja jopa päällä olevat vaatteet voivat tuntua lapsesta inhottavalta, jolloin lapsesta tulee rauhaton, hän alkaa vääntelehtiä ja kiemurrella tuolissaan tai esimerkiksi lattialla.

Lapsi voi yrittää pinnistellä tietoisesti olemaan paikoillaan, kun häntä pyydetään. Kuitenkin refleksin ollessa aktiivinen tietoinen pinnistely ei tuota pitkäjänteistä tulosta, vaan motorinen levottomuus tulee esille enemmin tai myöhemmin. Myös lapsen tietoinen pinnistely kuormittaa lasta, koska hän yrittää hallita aktiivisena olevaa refleksiä. Motorinen levottomuus vaikeuttaa lapsen keskittymiskykyä. Motorinen levottomuus voidaan usein myös ympäristön vaikutuksesta tulkita virheellisesti lapsen tottelemattomuudeksi tai häiriköinniksi, vaikka kyseessä on refleksi, joka ikään kuin pakottaa lasta liikuskeluun ja vaikeuttaa hänen paikoillaan olemista.

Aktiiviset primitiivirefleksit voidaan todeta VINKE PRO -vastaanotolla tehtävässä aistijärjestelmän tutkimuksessa. Mikäli aktiivinen primitiivirefleksi todetaan tutkimuksissa, niin lapselle annetaan henkilökohtainen harjoite, jonka avulla motorista levottomuutta voidaan lieventää merkittävästi tai poistaa kokonaan.

LISÄTIETOA

KYSY LISÄÄ