YLEISTIETOA OPPIMISVAIKEUKSISTA
Oppimisvaikeuksilla tarkoitetaan opetettavien taitojen oppimisen vaikeutta. Ne ilmenevät hitaana tai poikkeavana taitojen omaksumisena. Oppimisvaikeudet ovat yleisiä. Jonkinasteisia oppimisvaikeuksia esiintyy jopa 10 – 20 %:lla väestöstä.
Oppimisvaikeudet ovat aivojen hermoverkkojen erilaiseen aktivoitumiseen liittyviä häiriöitä. Oppimisen erityisvaikeuksilla tarkoitetaan sitä, että vaikeudet ovat suhteessa muuhun henkilön osaamiseen ja taitoihin nähden suuria, eikä niiden taustalla ole muita sairauksia.
Oppimisvaikeus voi olla kapea-alainen, jolloin se koskettaa vain yhtä oppimisen aluetta. Usein samalla henkilöllä voi esiintyä monenlaisia oppimisen erityisvaikeuksia samanaikaisesti.
Laaja-alaisista oppimisvaikeuksista puhutaan, kun suoriutuminen on monella osa-alueella heikkoa. Tällöin yleinen lahjakkuustaso on matala.
Huonon koulumenestyksen tiedetään olevan huonon sosiaalisen menestymisen, mielenterveyden häiriöiden ja syrjäytymisen riski. Tärkeänä pitkäaikaistavoitteena oppimisvaikeuksien hoidossa on myös sekundaaristen oireiden ehkäisy. Näitä ovat muun muassa poikkeavuuden kokemus, itsetunnon kärsiminen, huono koulumenestys, häiriökäyttäytyminen, psyykkiset oireet ja pahimmillaan syrjäytyminen, jonka kustannuksista on viime aikoina puhuttu paljon.